(Julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 29.4.2008)
Alkoholi on Suomessa työikäisten naisten ja miesten yleisin kuolinsyy. Tämä on seurausta lähes jatkuvasta alkoholinkulutuksen kasvusta. Kulutuksen kasvua ei voida yksinomaan selittää yksilön käyttäytymisellä, vaan on tarkasteltava yhteiskunnan rakenteita.
Valtiohallinnon toimenpiteet ovat olleet jo vuosikymmenien ajan ainoastaan alkoholinkulutusta lisääviä:
keskioluen myynnin aloittaminen ruokakaupoissa v 1969, alkoholimainonnan salliminen vuonna 1995 ja myyntipaikkojen edelleen laajentaminen kioskeihin ja huoltoasemille ja alkoholiveron tuntuva laskeminen vuonna 2004.
Miten tällainen kulutusta lisäävä politiikka on mahdollista, kun valtioneuvoston periaatepäätös alkoholipolitiikan linjauksista vuodelta 2003 esittää alkoholipolitiikan yksiselitteiseksi tavoitteeksi kokonaiskulutuksen vähentämisen? Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus aloitti kehityksen, jossa alkoholiteollisuudelle annettiin rooli alkoholipolitiikan laatimisessa. Vanhasen hallituksien toteuttama alkoholipolitiikka onkin ollut elinkeinopainotteista ja viime aikoina jopa elinkeinovetoista. Esimerkiksi ministeri Paula Risikko on kasvattanut eduskunnan päihde- ja raittiusasioiden neuvottelukunnassa elinkeinoalan edustusta. Jäsenenä tässä myös raittiusasioita käsittelevässä neuvottelukunnassa on Panimoliitto.
17 kansanterveysalan järjestöä jätti tammikuussa ministerille kannanoton, jossa ne vaativat alkoholivaroitusmerkintöjen käyttöönottoa säädetyn lain mukaisesti. Suomen kuluttajansuoja- ja elintarvikelaki edellyttävät että tuotteista annetaan riittävät ja tarpeelliset tiedot. Näin ollen esimerkiksi ksylitolikarkeissa on varoitus mahdollisista laksatiivisista vaikutuksista. On lain näkökulmasta vähintäänkin kummallista, että alkoholijuomissa jotka aiheuttavat vuosittain Suomessa tuhansien ihmisien kuoleman, ei ole varoitusmerkintää. Ministeri Risikko vastasi järjestöjen vetoomukseen esittämällä edelleen varoitusmerkintöjen hylkäämistä. Sen sijaan ministeri kutsui järjestöt ns. pyöreän pöydän keskusteluun 16.4. puhumaan yhdessä valistuksesta. Tilaisuuden luonne selvisi vasta paikan päällä: ministeri oli kutsunut tilaisuuteen alkoholiteollisuuden etuja ajavan Panimoliiton esittelemään ”Kännissä olet ääliö”- kampanjaansa esimerkillisenä kampanjana kansanterveysjärjestöille.
Alkoholinelinkeinon mukanaolo alkoholipoliittisissa elimissä, työryhmissä ja kokouksissa, kuten esimerkiksi em. kampanjan esittely sosiaali- ja terveysministeriön tilaisuudessa, on vastoin Suomen lakia sekä kansainvälisiä sopimuksia. Väestön terveyden edistäminen on perustuslain (1999/731, 19§) ja kansanterveyslain (928/2005, 1§) mukaan julkisen vallan – valtion ja kuntien - tehtävä. Suomi on jäsenvaltiona sitoutunut Maailman terveysjärjestön Euroopan alueen alkoholipoliittisiin linjauksiin. Niissä todetaan alkoholihaittojen vähentämiseen että kansanterveyden suojeluun tähtäävän alkoholipolitiikan muotoilun kuuluvat yksinomaan kansanterveyden intressitahoille, ei alkoholiteollisuudelle. WHO myös sanoo, että alkoholiteollisuuden ja sitä lähellä olevien järjestöjen osallistuminen nuorisolle suunnattuun valistukseen ja nuorisotoimintaan on arveluttavaa, koska olipa osallistuminen välitöntä tai välillistä, sillä voidaan katsoa tavoiteltavan myötämielisyyttä nuoren yleisön parissa.Alkoholiteollisuuden valistuskampanjat pyrkivät yleensä ohjaamaan huomion pois itse alkoholijuomista ja kohdistamaan sen ”vastuuttomaan” käyttäjään. Alkoholiteollisuuden edustajat saattavat kampanjoinnin avulla näyttää ”vastuullisina” tai jopa vastuusta vapaina. Omia tuotteita varotaan kuitenkin kampanjoissa visusti esittämässä huonossa valossa: esimerkiksi Kännissä olet ääliö- on visusti varottu esittämästä Suomen suosikkijuomia, olutta ja siideriä.
Samaan aikaan kun Panimoliitto kampanjoi näyttävästi känniä vastaan, se vastustaa voimakkaasti alkoholin veronkorotuksia ja alkoholimainonnan rajoittamista. Kuitenkin lukuisten tutkimusten perusteella tiedetään ettei valistus yksin, ilman hintaan ja saatavuuteen puuttumista, vähennä alkoholinkulutusta. Valistuksen vaikutuksia mitätöi myös voimakas alkoholimainonta. Esimerkiksi vuonna 2006 panimot käyttivät alkoholijuomien mediamainontaan 6,5 miljoonaa euroa. Tässä summassa ei ole mukana tapahtumamarkkinointiin, sponsorointiin ja esimerkiksi kaupoissa paikan päällä tehtävä markkinointi.
Suomen hallituksen on aika kantaa vastuunsa korkeasta alkoholinkulutuksesta ja säädettävä nopeasti alkoholin hintaa, saatavuutta ja mainontaa koskevia lakea. Tämän vuoden alussa voimaan tullut alkoholiveronkorotus on ollut täysin riittämätön laskemaan alkoholinkulutusta. Hallituksen ja eduskunnan tulee puuttua nimenomaan alkoholin kokonaiskulutukseen, eikä rajoittaa lakeja ja toimenpiteitä koskemaan erityisryhmiä, kuten esimerkiksi suurkuluttajia. Alkoholihaitoista suurin osa kohdistuu ns. kohtuukuluttajiin, koska he ovat määrällisesti suurin ryhmä ja myös he juovat humalahakuisesti. Alkoholin syöpävaarallisuus tulee ottaa huomioon lainsäädännössä. Syövän riski kohdistuu myös ns. kohtuukuluttajiinkin; jo yksi alkoholiannos päivässä lisää rintasyövän riskiä. Syöpävaarallisuuden perusteella alkoholimainonta ja markkinointi, tulee pikaisesti kieltää lailla kieltää kokonaan.
Alkoholi kuuluu samaan syöpävaarallisuusluokkaan kuin tupakka. Miksi alkoholin mainonta on edelleen sallittua?
Helsingin Sanomissa 16.4.2008 Rauno Pelkonen peräänkuulutti raittiusliikkeen uutta nousua. Raittiusliike ja laajempi alkoholikriittinen rintama on nousemassa. Esimerkiksi 15.4. Kännikapina-liike, jossa on mukana yksittäisiä ihmisiä, ehkäisevän päihdetyön ammattilaisia kuten raittiusjärjestöjen edustajia, järjestivät eduskuntatalon edessä mielenilmauksen varoitusmerkintöjen puolesta. Kännikapina on alkoholikriittinen liike, jonka tavoitteena on alkoholikulttuurin muuttaminen. Tämä vaatii alkoholin hintaan, saatavuuteen ja mainontaan puuttumista. Nämä asiat ovat yksinomaan Suomen hallituksen ja eduskunnan päätettävissä. Kansalaisten ja järjestöjen tulee vaatia muutosta nykyiseen alkoholipolitiikkaan.
